Tässä on ollut kaikkea muuta. Töissä sekä siviilielämässä.
Olen toki edistänyt projektia, kuten yrittänyt hankkia ionisointilähdettä ihan laillisesti.. kun tuosta koronan suihkutus varaa varsin ikävästi eristettä eli 3d-tulostettua PLA:ta. Yritys on vielä kesken, joten kommentoin sitä vasta myöhemmin. Alkuperäinen idea olisi että olisin vuokrannut nopean tuulilasillisen-moottoriveneen, rakentanut itselleni geiger-counterin, hankkinut lyijyboksin, sorkkaraudan ja muutamia työkaluja ja käynyt kääntämässä jostain venäläisestä majakasta vähän ydinparisto-materiaalia.
Kävin tässä eilen vaarini hautajaisissa. Vaikka tunsin vaarin melko hyvin, hämmästyin ihmisten suurta ihailua vaarin avuliaisuutta ja teknistä taitavuutta ja sisukkuutta kohtaan. Vielä 90 vuotiaana vaari työnsi löysään tiehen juuttuneen perheenäidin auton liikkeelle, auttoi ja opasti rakennusjutuissa. Vaari oli ollut koulussa hyvin lahjakas matematiikassa ja historiassa ja hänelle oltiin suositeltu oppikoulua, mutta varat eivät riittäneet , tuli talvisota, evakkoreissu, välirauhan uudelleenrakentaminen karjalassa ja sotareissu heti sotilasvalan jälkeen.
Vaari opetti minulle traktorilla-ajon, puidenkaadon salat, sirkkelöinnin perusteet, opetti ampumaan kiväärillä (pienois ja hirvi) ja haulikolla ja huoltamaan niitä. Sellaisia asioita joita jokaisen miehen tulisi osata. Ja 90-luvun alussa arveluttavia sähkötekniikan perusteita, kuten miten vaihejohdin löydetään metallisella kuulakärkikynällä. Oikean elämän MacGyver.
Suntion ja muun kantajaporukan kanssa kävimme avaamassa ja tarkistamassa että arkussa oli oikea henkilö. Siinä vaaria kylmässä ja kalmalta haisevassa huoneessa katsellessani näin täysin väistämättömän tulevaisuuteni. (Ja älkää mussuttako myönteisiä nami-nami bumbtsibum tai jeesustelu asioita, elämä päättyy raadoksi ) Loppupeleissähän sillä ei ole hevonhelvetin väliä miten urallaan etenee, vaan miten mahdollisuuksien mukaan pystyy viemään kehitystä eteenpäin ja auttamaan muita. Lisäksi jälkeen jäävät maalliset asiat ovat käytännössä obsoliittia roskaa. Suomi oli 100 vuotta aika paskainen ja ikävä kehitysmaa. Vaarin ja vaarin sukupolven työ nosti suomen. Ja 40-60 luvuilla syntyneet taas pilasivat sen.
Toki omalla työllään ja bisneksillä tulee vaurastua, mutta sen tulee olla vain kiva sivuvaikutus.
En tosiaan ymmärrä sliipattuja business-ihmisiä , lakimies-nilkkejä ja vaikkapa vakuutusalan ihmisiä. Eikö heidän elämänsä ole aika pitkälti aika turhaa? Elävät ja sitten kuolevat? Lopputuloksena ovat saaneet aikaan vain pahaa mieltä, hajonneita perheitä yms.
Oma työ voi olla omasta ja muiden mielestä tärkeää, mutta yrityksissä on monesti sellainen meininki että asioista päättää idiootit talous ja laki-ihimiset. Tietenkään unohtamatta uskonto&hyväveliverkostoja.
Siispä kannattaa harrastaa asioita joista ihmiskunta tulee hyötymään. (joista itsekkin) Tosinsanoen tiedettä ja teknologiaa.
Pidän tässä projektissani epäonnistumista erittäin fataalina. Projektin toimintaansaattaminen on onnistuneen elämän edellytys. Epäonnistuminen on taasen "permanent death".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti