https://www.youtube.com/channel/UC_x5XG1OV2P6uZZ5FSM9Ttw
Törmäsin kiintoisaan uutiseen, että androidissa tuetaan javan rinnalla kotlinia https://kotlinlang.org/. Ja android studio tukee kotlinin ja javan välistä koodin muutosta... vain copypastea ja java muuttuu kotliniksi... javakoodia voi kutsua kotlinista ja toisinpäin... vau....
Tämä sai minut harkitsemaan androidia alustana. Varsinkin kun google tuntuu tunkevan androidia ties millaisiin härpäkkeisiin. Kotlinia en ole vielä kokeillut, mutta noin kielenä se tuntuu paljon tiiviimmältä ja mukavemmalta kuin java.... Java saa itseltäni oksennuksen nousemaan, niin höttöinen paskakieli.... Tosin epäilen että kotlini ei päihitä golangia nopeudessa ja konkurenttien ohjelmien kehityksessä. Eikä kotlinilla väännetä lambdafunktioita kuten javascriptillä. Erityisen tärkeää konkurentit hyvän suorituskyvyn ohjelmat ovat erityisesti "lähes reaaliaikaisissa" sovelluksissa missä käsitellään rautaa ja rauta-ajureita.
Taitaapi kotlin olla vaan javan tekohengittämistä.
Päätin että en ala vielä suurempia kokeilemaan kotlinilla. Yritän saada faims-laitteiston raudan toimimaan jotenkin vanilla linuxilla ennen uskaliaampia kokeiluita.
Koodasin myös satunnaisia paloja softaa varten... ja aloin tosissaan suunnittelemaan laitteeseen mittauskennoa.
Tarkoitus olisi tuottaa ilmatäytteinen kondensaattori. Itselläni on vanhasta piirilevynsyövyttelykötöstyksistä jäljellä muutama kuparilevy. 0.4mm ja sitten reilu 0.7mm paksuista. Yksipuolista kuparilevyä.
En suosittele nykyään levyjen syövyttelyä (toner transfer:ia käytin) jo siitä syystä että oshparkista saa edullisesti laadukkaita JEP:lisiä ja silkkipainatettuja levyjä.. Toinen syy on se että en viitsi paskoa omaa kämppää... eri asia oli kun asui vuokralla :D
Ideana olisi leikata ja veistellä näistä kenno. 80-luvun neukkuajoista alkaen faims kennoja on kasattu liimaamalla piirilevyjä, metallikalvoja, muovileristelevyjä... ja ties mitä yhteen.
https://sem.org/wp-content/uploads/2015/12/sem.org-2003-SEM-Ann-Conf-s17p01-Invited-MEMS-Development-Draper-Laboratory.pdf
Kaikenlaiset hifistelijät tekevät kennoja lasista, keraamista, piikiekoista yms... Itse näkisin että harrastelijakäyttöön soveltuva faims mittalaiteen mittakenno voisi ihan hyvin olla itäsaksa/neukkutyyliin belomorkanal huulessa väännetty haiseva kötöstys. "Clean rooms are for pussies."
Itseasiassa kunnianosoituksena "Arifov Institute of Electronics, Uzbek Academy of Sciences":lle voisin nimetä kennon mahorkaksi .. Onhan tässäkin "kanava" :D
https://fi.wikipedia.org/wiki/Belomorkanal
Nimiehdotuksia otetaan vastaan.
Jos kuvitellaan että ebayn korkeajännitepoweri pystyisi +400v maksimikenttään... vaikka parin prosentin pulssisuhteella. Eli 400v/0.4mm = 1000v/mm. Ja faims ihmiset tykkäävät käyttää driftiputkimaailman painolastin takia senttimetriä.. eli 10kv/cm
https://yost.chem.ufl.edu/research/faims/
At such higher fields (above 10,000 V/cm, as opposed to the 200 V/cm considered low-field), the mobility may now be expressed by the following equation:
OUJEAH!!!!..... eli 0.4mm on perusteltu valinta. Muistelu ja pikainen goolaus paljastaa että ilman läpilyöntijännite on jotain 1-3kv/mm
https://en.wikipedia.org/wiki/Electrical_breakdown
Eli liikumme oikealla alueella. Niinpaljo kenttää ku perse kestää :D Läpilyöntijännitettä on itseasiassa paha arvioida ilmassa... riippuu kosteudesta, paineesta..yms asioista. Tietenkään unohtamatta sitä että kondensaattoriin vedetään pumpulla ioneja.
Kennoon tulisi useita kenttiä. Poikani kohta 3v, Valio (Minimyth Alpha Active) joka valmistuu kohta yorkillisesta korkeakoulusta (yorkillinen fysiikka)... muistutti minua ikävästä asiasta. Käytän ionisointiin electrospraytä, jolloin on vaarana että electrospraystä voi iskeä usean kilovoltin valokaari FAIMS pädiin ja se voi hmm.. käräyttää max 800v kestävän superfretin...mahdollisesti jopa käräyttää ooffset oparin..dacin ja raspberryn jos ikävästi käy...
Sitävarten Valio neuvoi että laitaa siihen eteen nollakentän. Eli maata ylä ja alalevyyn vähän matkaa. Tällöin jos korona iskee, se iskee maahan. ja ionisointikenttä ei pääse läpi reijästä joka on ympäriinsä nollapotentiaalissa.. Sensijaan ionit menevät ilmavirran mukana. Ja kerran kun ionit imeytyvät maalevyjen väliin, niitä ei siellä liikuta muu kuin ilmavirta ja difuusio... kun sähkökenttä on nolla.
Eli suojakenttä, faims suodatinkenttä, ja sitten toinen suojakenttä että faims ei poksauta ilgalloa.. Sitten ionit kaapataan positiivisella tai negatiivisella jännitteellä mittauslevyyn.
Askartelin pahvista kennolevyn mallin ja sen jälkeen leikkasin kuparilevyt, liimasin jesarilla yhteen, tein reijät. En vielä viistonnut pädejä. Siinä saakin olla tarkkana ja varoa ettei veistä sormeensa.
0.4mm korkea ja 7mm leveä ilmakanava. Ennen pädien viistoamista ja kuparin poistoa ruuvinreikien ympäriltä. |
Sitten iski ikävä ajatus, että aluksi voisi sittenkin yrittää hieman karkeampaa ratkaisua. Aluksihan pitää saada selville paljonko electrospray tuottaa virtaa.. ja riittääkö tasmanian tuottama 3kPa staattinen alipaine vielä virtauksellekkin.
Kokosin hieman korkeamman kennon. Veistelen siihen suojamaan eteen vaikka helatorstai-lomalla jos sattuu olemaan aikaa ja saan pumpun PID säädön pelittämään... Niin ja tein sovittimen jolla saan kennon kiinni letkuun ja mitattua painetta.
Tulin siihen ajatuksiin että tuonmallinen paineanturin kiinitys ei välttämättä ole paras mahdolinen. Mielellään koko paine/kosteus/lämpötila levy olisi ilmavirrassa. Ainakin lämpötila vastaisi paremmin mitattavan kaasun lämpöä ja sensorin itselämmitysvaikutus jäisi pienemmäksi.
Noh, saa nähdä mitä tästäki paskasta himmelistä tulee. Vahvistin on ainakin herkkä kuin loukattu pissis kahden siiderin jälkeen. Muuta kuin häiriöitä en ole mitannut..perkele. Tilanne on oikeastaan epätoivoisempi miltä vaikuttaa.
Mutta eipä hätää, fysiikka auttaa ja elektroniikka ei tässä projektissa ole mitään äärimmäisen hankalaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti