Se on taas maanantai-ilta ja projektipäivityksen aika.
Joskus sattuu pissa lirahtamaan pissahädän yllättäessä paikkaan johon ei se kuuluu (ulos tai lehdelle/kaakelille). Sitten seuraava kysymys onkin.. KUMPI SEN TEKI. Tätä ei tapahdu edes joka viikko, mutta tapahtuu kumminkin
Tietenkään kumpikaan koirista ei tunnusta. :(
Tyypillisesti uroskoira avaa venttiilin esim pöydänjalkaa vasten ja sitten nostaa kytkintä vielä napin valuttaessa pissaa, lopputuloksena siksakkikuvio lattialla, Toki siitä tunnistus onnistuisi, mutta jätetään hahmontunnistus johonkin toiseen postaukseen :D
Voisiko pissan tunnistaa helposti jollain testillä? Uroksilla on testosteronia enemmän kuin nartuilla ja nartuilla on kuukautiskierron vaiheesta riippuen useaa erilaista hormonia virtsassa mitä uroksilla taasen ei ole.
Tässäkohdin koirani ihmettelee mitä helvettiä hoomani taas säätää. Pienet koirapennutkin erottavat uroksen hajun nartusta. Ihan helppo juttu siis.
Ihminen tietenkin joutuu turvautumaan kaikenlaisiin vippaskonsteihin. Joku paperikromatografia??? voisi olla yksi ratkaisu. Ikävä kyllä paperiromatorafia tarkoittaa kaikenlaisten litkujen yms käsittelyä, kemiaa yms muuta mistä fyysikko ei pahemmin ymmärrä. Luonnontiedelukion kemiasta armokympeillä ja yseillä läpi rämpineenä ja TKK:lla yhden kemmankurssin suorittaneena vierastan ajastusta.
Toki onhan niitä kaikenmaailman reagensseja ja optisia menetelmiä... mutta en minä ala pistämään rahaa kiinni mihinkään reagensseihin. Optiikka on kallista, menee helposti rikki ja sen kanssa säätäminen on kyllä ihan vitun neitimäistä pipertämistä. Eihän tässä olla kuin koiranpissaa mittailemassa.
Eräs alallaan kuuluisa professori totesi että mittausongelmista 80% johtuu huonosta näytteenotosta.
Siispä jos ratkaisen tämän ongelman, jäljellä on siis se 20%
Eli näyte pitäisi saada johonkin sellaiseen muotoon, josta sen mittaaminen kävisi helposti... No perkele...emmätiiä.... vittu... mä IONISOIN SEN PERKELE!!! Joka on oikean miähen puhetta!
Ionisointi kävisi näppärästi jos käytössäni olisi paljon jotain alfa-hajoavaa ainetta, Tai ihan tarpeeksi lyhytaaltoista sähkömagneettista säteilyä. Riittäisi että vähän säteilyttäisi höyryävää lammikkoa. Ikävä kyllä perkeleen ilonpilaajalaitos (STUK) on tehnyt tuonkaltaisenkin ratkaisun käytöstä turhan hankalaa. Tokihan ionisointi onnistuu, jos näytettä hehkutaa. Tai vaikka täräyttelee jollain hervottoman tehokkaalla laserilla. (joka on liian kallis)
Koska tarkoituksenani on mitata hormooneita (jotka menevät rikki turhan rajusta käsittelystä), kovinkaan karskit ionisointimenetelmät eivät tule kyseeseen. Onneksi ratkaisu löytyy, jopa nobel-palkittu sellainen. Jota ihan oikeat tutkijatkin käyttävät.
Koska en ole narkkari, kotoa ei löydy injektineuloja. Neulat ovat turhan kalliita erikoisosia.. pitää pärjätä siis ilman. Purduen yliopisto USA:sta on näemmä kehittänyt sähkösuihkuttimesta hieman toisenlaisen ratkaisun
Eli ei tarvita muuta kuin paperilappu, joka imee näytettä ja polaarista liuotinta. Lappu leikataan teräväkärkiseksi kolmioksi jotta siihen muodostuisi korona. (paperin höntyvätkin auttavat jo) Useat lukijat ovat varmaan nähneet lukiossa kokeen, jossa influenssikoneen kupuun kiinitetään teräväkärkinen "propelli". Tai ovat testanneet "biefield brown" ilmiötä käyttävää lifteriä. Idea on tässä sama. Korona heittää liuotinta+näytettä ilmaan.. Dropletit ovat luonnollisestikin varautuneita negatiivisesti tai positiivisesti. Koska monessa mittausmentelmässä käsitellään ioneja eikä aerosolia olisi hyvin toivottavaa että dropletit hajaantuisivat. Asiaa voi auttaa käyttämällä jotain haihtuvaa yhdistettä. Viinaa? Viina on kallista. Ehkä lasolia? tai pakkasenestoainetta?
Kokeilin asiaa, aluksi käytin liuoittimena 30% erittäin pahanmakuista "sitruunaviinaa". Tarkoituksena tietenkin että kykenisin haistamaan suihkunnutta aerosolia. (ompas tieteellistä :D)
 |
| 12v patteristo, labrapoweri, hv-lähde, pidike ja hauenleukaklipsi |
Osalista:
- HV-poweri 1.7euroa http://www.ebay.com/itm/361626314524
- Labrapoweri 7.66e (joululahja itselleni) http://www.ebay.com/itm/222235179693
- patteripidike "8 AA 2A Battery 12V Clip Holder Box" alle euro
- Hauenleuka, ostin joskus honkkarin euron lootasta heräteostoksena
- Itseprintattu pidike
- sitruunaviinaa ~5ml
TUKES-kukkahatut tietenkin katsovat tälläistä setuppia kauhulla :D
Sanoisin kokeilijoille, että varhaisessa vaiheessa on erittäin fiksua käyttää jotain varmasti kelluvaa energianlähdettä. Kun kumminkin voi tulla yllätys maadoitusten ja kapasitiivisten kytkeytymisten kanssa. Onhan noita korkeajännitetällejä tullut uran aikana otettua useita, joten puhun tästä "opittu kantapään kautta".
Sitten ei muuta kuin piuhat kiinni ja menoksi
 |
| Paperspray off / on |
JESS... taitaa toimia. Tarkoituksena EI ole polttaa valokaarta, mikä hajoittaa mitattavaa ainetta. Ainoastaan tuoda niin paljon varausta, että polaarinen aine hyppä varautuneena pois paperista.
Korkeajännitepowerin antamasta jännitteestä minulla ei ole muuta tietoa kuin että se on "paljon" :D
Ajoin poweria 3.3v:llä Virtaraja alkoi iskemään vastaan.. Uskalsin nostaa virtarajaa yhteen ampeeriin, silloinkin käytin poweria maksimissaan muutaman sekunnin pätkissä. Mustasta pötkylästä kuului aika pahaa pauketta ja napsumista. Oma arvaukseni on se että poweri on käytännössä takaisinkytkemätön transistorisytkytin+muuntaja jonka perässä on walton-cocksucker kytkentä
Eli sähkö lyö läpi jossain. Ilmeisesti powerin oikeaoppisessa käytössä piuhojen välissä pitäisi pitää yllä valokaarta (plasma toimii pieni-impedanssisena vastuksena) jolloin reguloimattoman hv-powerin lähtö ei pääse nousemaan liian korkealle (jolloin esim kiinalainen halpakonkka tai diodi ei löisi läpi).
Juutube on täynnä videoita DIY tasereiden ja EMP pyssyköiden rakentelijoita jotka polttelevat surutta valokaarta.
Päätin keskeyttää kokeen, kun en halua polttaa ainokaista korkeajännitepoweria ja palaan asiaan myöhemmin. Todennäköisesti powerin oikea tapa on ajaa rajusti virtarajoitettuna pienellä jännitteellä (yksinkertaisimmillaan inputtipiuhaan sarjaan suht iso vastus) ja vain silloin kun ioneja oikeasti tarvitaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti